Onpas vierähtänyt ihan hävettävn pitkä aika viime postauksesta! Toisaalta, nyt ei ole välttämättä kyse siitä surullisenkuuluisasta saamattomuudestani, vaan oikeasti olen ollut menossa sinne ja tänne ja vielä tuonnekin viime viikkojen ajan. Ensiksi oli muutto takaisin kotiin (<3), sitten tavaroitten purkamista ja uudelleen pakkaamista niitten tavaroitten osalta, jotka aion ottaa esille ja käyttöön vasta seuraavassa omassa asunnossani. Ylioppilas- ja valmistujaisjuhliakin tuli kierrettyä neljät samana päivänä. Se alkaakin olla jo aika maksimimäärä, mutta kunnialla selviydyin :D Viime lauantaina pidetyt Elinan valmistujaiset kruunasivatkin vielä koko juhlaputken :) Ihan parhaita juhlia tänä keväänä!
Ettei elämäni olisi pelkkää juhlimista, niin viime viikon perjantaina alkoi myös soveltuvuuskoerumba. Torstaina suuntasin Jyväskylään, jossa järjestettiin perjantaina erityisopettajan koulutuksen soveltuvuuskoe. Eilen maanantaina vuorossa oli Joensuu ohjauksen koulutuksen soveltuvuuskokeineen ja tänään pyörähdin jo Savonlinnassa testaamassa soveltumistani lastentarhanopettajaksi. Huomenna olisi se itselleni kaikista mieluisimman koulutusohjelman eli luokanopettajakoulutuksen soveltuvuuskoe Joensuussa, ja etten vain liian helpolla pääsisi, niin torstaina pitää vielä kertaalleen ajella Joensuuhun yleisen kasvatustieteen pääsykokeisiin. Saisi kyllä luvan joku noista tärpätä, etten aivan turhaan ole herännyt aamuisin kuuden maissa ja kuluttanut koko ajan kallistuvaa dieseliä ajomatkoihin. Todellisuudessa ei tuo kuuden aikaan herääminenkään pahaa tee, koska olen niin varma, että kyseinen ala on täysin oma ja se, josta on aina haaveillut. Mitäpä sitä ei tekisikään unelmiensa toteuttamiseksi - mielelläni heräisin vaikka aamuviideltä kunhan vain opiskelupaikka varmistuu :)
Lupaan postailla jatkossa taas vähän tiiviimmällä tahdilla, kunhan olen saanut nämä opiskeluvelvoitteet hoidettua alta pois. Lauantaina aion palkita itseni ja lähteä katsomaan Hunkseja Karhuun, tuonne kiteeläisen biletyksen kehtoon! Ah!
tiistai 10. kesäkuuta 2008
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
Laiska ja tyhmä (en ehkä sittenkään!) ja saamaton
Olen nyt asustellut yhdeksän kuukautta omassa asunnossa, ja tulevana viikonloppuna on tiedossa muutto takaisin kotiin. Syksyllä tänne muuttaessani tavarani siirtyivät kivuttomasti mukanani, mutta nyt kun pitäisi aloittaa pakkaaminen, olen aivan toivoton! Ihmeen paljon sitä onkin näiden kuukausien aikana kertynyt kaikkea tähdellistä ja ei-niin-tähdellistä tavaraa kaappien perukoille (ja kaappien täytyttyä myös ikkunalaudoille, tuoleille, sängyn alle…). Välillä aivan ihmettelen, kuinka tällainen reilun parinkymmenen neliön luukku voikaan vetää niin paljon roinaa kuin täällä on - tilaihme kerrassaan!
Äitini sanoi, että hänen tullessaan luokseni perjantaina hakemaan muuttokuormaa ”tavarat vain kannetaan autoon, sitä pakkausrumbaa ei silloin vasta aloiteta”. Vaikeinta tässä tuntuu olevan pakkaamisen aloittaminen. Rupeanko ensimmäisenä pakkaamaan vaatteita? Ei, saatan tarvita tuota paitaa tai noita housuja vielä tällä viikolla. Entä sitten astiat? Ehkäpä syön tänä iltana jugurttia tuosta kulhosta, ei siis kannata pakata vielä mitään muitakaan astioita. Laukut ehkä voisi jo pakata johonkin laatikkoon odottelemaan muuttomatkaa? Huomenna kyllä ajattelin käydä kaupungilla, enkä ole vielä varma minkä laukun otan mukaani.
Niinpä niin! Kyllä huomaa miten taas on niin perus-Anna liikkeellä. Taas taidetaan päästä sen perusongelman äärelle, että olen yksinkertaisesti vain niin saamaton. Minun on yleensäkin hankala tarttua toimeen hyvissä ajoin (mikä kävi ilmi jo kesätöitä koskevasta postauksestanikin) jos en tunne tehtävää kohtaan suurta intohimoa. Toisaalta taas sitten kun rupean toimimaan ja saan kunnon vimman päälle, niin pois alta! Silloin nimittäin hommat hoituvat ja ne tehdään peräänantamattomasti loppuun asti. Voi siis olla, että aloittelen pakkaamistakin vasta perjantaina, mutta kuitenkin niin että suurin osa tavaroistani olisi kasassa äitini tullessa. Tunnen itseni sen verran hyvin, että jos tosiaan nyt jo alkaisin vaikka vaatteitani pakkaamaan laatikoihin niin ne olisi myllätty jo monta kertaa ylösalaisin perjantaihin mennessä.
Täksi illaksi olen sentään varannut muutaman tunnin pyykkivuoron, kai siitä on ihan hyvä aloittaa? Taka-ajatuksenani tietysti se, että voin hyvällä syyllä pitkittää ainakin vaatteiden pakkaamisen aloittamista ;) Myönnettäköön, minun pitäisi pikkuhiljaa pyrkiä tästä saamattomuudestani eroon. Nyt siis otan suunnakseni pyykkituvan ja aloitankin samalla itsetutkiskelun aiheenani ”saamattomuus suohon!” No niin varmaan!
Pakko tähän loppuun mainita, että tänään on ollut yhtä hyvä onnenpäivä kuin vuosi sitten keväällä se päivä, kun sain tietää päässeeni muiden aineiden ohella myös pitkän matikan kirjoitukset läpi…nimittäin sain tänään tiedon siitä, että pääsin kakkosvaiheeseen luokanopettajan-, lastentarhanopettajan, erityisopettajan- sekä ohjauksen (opinto-ohjaus) koulutuksissa!
Vielä vähän asiaankuulumatonta juttua.. Miksi en näe ilmoitusta saamistani uusista kommenteista? Olevinaan tuolta asetukset-kohdasta valitsin kohdan, jonka mukaan kommenteista tulisi ilmoitus? Vai olenkohan vain käsittänyt jotain taas väärin…
Äitini sanoi, että hänen tullessaan luokseni perjantaina hakemaan muuttokuormaa ”tavarat vain kannetaan autoon, sitä pakkausrumbaa ei silloin vasta aloiteta”. Vaikeinta tässä tuntuu olevan pakkaamisen aloittaminen. Rupeanko ensimmäisenä pakkaamaan vaatteita? Ei, saatan tarvita tuota paitaa tai noita housuja vielä tällä viikolla. Entä sitten astiat? Ehkäpä syön tänä iltana jugurttia tuosta kulhosta, ei siis kannata pakata vielä mitään muitakaan astioita. Laukut ehkä voisi jo pakata johonkin laatikkoon odottelemaan muuttomatkaa? Huomenna kyllä ajattelin käydä kaupungilla, enkä ole vielä varma minkä laukun otan mukaani.
Niinpä niin! Kyllä huomaa miten taas on niin perus-Anna liikkeellä. Taas taidetaan päästä sen perusongelman äärelle, että olen yksinkertaisesti vain niin saamaton. Minun on yleensäkin hankala tarttua toimeen hyvissä ajoin (mikä kävi ilmi jo kesätöitä koskevasta postauksestanikin) jos en tunne tehtävää kohtaan suurta intohimoa. Toisaalta taas sitten kun rupean toimimaan ja saan kunnon vimman päälle, niin pois alta! Silloin nimittäin hommat hoituvat ja ne tehdään peräänantamattomasti loppuun asti. Voi siis olla, että aloittelen pakkaamistakin vasta perjantaina, mutta kuitenkin niin että suurin osa tavaroistani olisi kasassa äitini tullessa. Tunnen itseni sen verran hyvin, että jos tosiaan nyt jo alkaisin vaikka vaatteitani pakkaamaan laatikoihin niin ne olisi myllätty jo monta kertaa ylösalaisin perjantaihin mennessä.
Täksi illaksi olen sentään varannut muutaman tunnin pyykkivuoron, kai siitä on ihan hyvä aloittaa? Taka-ajatuksenani tietysti se, että voin hyvällä syyllä pitkittää ainakin vaatteiden pakkaamisen aloittamista ;) Myönnettäköön, minun pitäisi pikkuhiljaa pyrkiä tästä saamattomuudestani eroon. Nyt siis otan suunnakseni pyykkituvan ja aloitankin samalla itsetutkiskelun aiheenani ”saamattomuus suohon!” No niin varmaan!
Pakko tähän loppuun mainita, että tänään on ollut yhtä hyvä onnenpäivä kuin vuosi sitten keväällä se päivä, kun sain tietää päässeeni muiden aineiden ohella myös pitkän matikan kirjoitukset läpi…nimittäin sain tänään tiedon siitä, että pääsin kakkosvaiheeseen luokanopettajan-, lastentarhanopettajan, erityisopettajan- sekä ohjauksen (opinto-ohjaus) koulutuksissa!
Vielä vähän asiaankuulumatonta juttua.. Miksi en näe ilmoitusta saamistani uusista kommenteista? Olevinaan tuolta asetukset-kohdasta valitsin kohdan, jonka mukaan kommenteista tulisi ilmoitus? Vai olenkohan vain käsittänyt jotain taas väärin…
maanantai 19. toukokuuta 2008
"Hei lopeta..."
Vitsi mikä musiikillinen fiilistelypäivä tänään on ollut! En tiedä, onko Voice soittanut tänään telkkarissa tavallista enemmän vanhoja biisejä vai olenko vain sattunut pitämään korviani oikeaan aikaan auki. Pakko myöntää, että esimerkiksi Tiktakin Lopeta ja Jonnan Kaikki talossa on edelleenkin ihan tykkibiisejä! Ainakin näin harvakseltaan kuultuna, heh… On kyllä niin ihmeellistä, kuinka m
usiikki ja eritoten tietyt biisit voivat tuoda paljon muistoja mieleen. Kun tuo Lopeta-biisi alkoi soimaan, niin kuvittelin itseni pianon taakse soittamaan kyseistä kappaletta, kuten vuosien takaisissa silloisella ala-asteellani järjestetyissä iskelmälaulukisoissa. Muistan kuinka olin ihan armoton Tiktak-fani ja äitini kanssa kuuntelimme kaikki automatkatkin Tiktakin ensimmäistä levyä ja lauloimme täysillä mukana. Voi niitä aikoja! Myönnettäköön myös, että äskenkin oli ihan pakko vähän avata omaa ääntään Lopeta-biisin tahdissa – ei sen mukaansatempaavuudelle vain yksinkertaisesti voi mitään! :D
usiikki ja eritoten tietyt biisit voivat tuoda paljon muistoja mieleen. Kun tuo Lopeta-biisi alkoi soimaan, niin kuvittelin itseni pianon taakse soittamaan kyseistä kappaletta, kuten vuosien takaisissa silloisella ala-asteellani järjestetyissä iskelmälaulukisoissa. Muistan kuinka olin ihan armoton Tiktak-fani ja äitini kanssa kuuntelimme kaikki automatkatkin Tiktakin ensimmäistä levyä ja lauloimme täysillä mukana. Voi niitä aikoja! Myönnettäköön myös, että äskenkin oli ihan pakko vähän avata omaa ääntään Lopeta-biisin tahdissa – ei sen mukaansatempaavuudelle vain yksinkertaisesti voi mitään! :DJa mitä juuri luinkaan Iltalehden nettisivuilta? Pikku G tekee paluun! :D Tosin tällä kertaa pelkkänä G:nä. ”Pikku G on kasvanut isoksi ja onkin tulevaisuudessa vain Gee.” uutisoi Iltasanomat. Eikä muuten herran paluubiisin nimikään ole turhan vaatimaton – liekö sitten musiikillisesti kuinka vaikuttava tuo Mr. Coolness :D Aika hauskaan saumaan kyllä sattui uutinen Pikku G:n tai siis Geen paluusta, koska juuri eilen juttelimme Pian kanssa siitä miten aikoinaa
n oli meidänkin levyhyllyissämme kunnon räppikausi, jolloin esimerkiksi Pikku G ja Raimssi olivat jotain niin hothot! Pikku G:n musiikki ei kyllä sinänsä enää iske ihan täysillä, mutta hänen sanoituksissaan on kyllä oikeastikin sanomaa. En tiedä sitten kuinka pitkälle ne ovat hänen omaa käsialaansa, mutta kuulostavat yllättävän kypsiltä siihen nähden, että tämä viime eduskuntavaalien ehdokkaanakin nähty nuorimies oli ensimmäisen levynsä julkaisemisen aikaan vasta teini-iässä. Äidistänikin kuoriutui yhtäkkiä räppiä kuunteleva nelikymppinen, kun hän oli kuullut muutaman Pikku G:n biisin. Päinvastaisen reaktion sai kyllä aikaan kun Henry kuunteli samoihin aikoihin Fintelligensiä, jonka kaikki sanoitukset eivät sitten olleetkaan ihan äitimme mieleen...
n oli meidänkin levyhyllyissämme kunnon räppikausi, jolloin esimerkiksi Pikku G ja Raimssi olivat jotain niin hothot! Pikku G:n musiikki ei kyllä sinänsä enää iske ihan täysillä, mutta hänen sanoituksissaan on kyllä oikeastikin sanomaa. En tiedä sitten kuinka pitkälle ne ovat hänen omaa käsialaansa, mutta kuulostavat yllättävän kypsiltä siihen nähden, että tämä viime eduskuntavaalien ehdokkaanakin nähty nuorimies oli ensimmäisen levynsä julkaisemisen aikaan vasta teini-iässä. Äidistänikin kuoriutui yhtäkkiä räppiä kuunteleva nelikymppinen, kun hän oli kuullut muutaman Pikku G:n biisin. Päinvastaisen reaktion sai kyllä aikaan kun Henry kuunteli samoihin aikoihin Fintelligensiä, jonka kaikki sanoitukset eivät sitten olleetkaan ihan äitimme mieleen... lauantai 17. toukokuuta 2008
Ja hyvää otsikkoakaan en keksi!
Paineet kasvavat koko ajan kesätöiden suhteen. Olen kyllä harvinaisen tietoinen siitä, että kesätöitä olisi pitänyt hakea jo talvella, jos Kiteeltä niitä meinasi saada. Mitäpä tekee Anna, aina kaiken viime tippaan jättävä? Aivan, luottaa siihen, että kyllä niitä töitä aina jostain järjestyy. Tänä kesänä ei kuitenkaan taida käydä yhtä hyvä säkä kuin edellisinä vuosina, jolloin jokin työpaikka on irronnut myöhäisistä kyselyistä huolimatta. Viime kesänä lopetettuani marjanmyyjän pestini silloinen työnantajani kyllä lupaili töitä tulevaksi kesäksikin, mutta eipä hänestä kyllä ole sittemmin mitään kuulunut. Juuri tuota yhteydenottamattomuutta inhoan myös muissakin paikoissa, joista olen kesätöitä kysellyt. Lähes kaikki työnantajat kyllä lupailevat ilmoittelevansa ja soittelevansa kunhan tietävät tarvitsevatko he kesätyöntekijöitä, mutta ainakin minulle on edellisvuosina käynyt niin, ettei vielä kesäloman loppuun mennessäkään ole puhelin pirahtanut.
Haluaisin muutenkin olla mieluummin töissä vaikka kesäkuun ja lomailla loppukesän, mutta marjoja ei liiemmin alkukesästä vielä myyntiin tule. Taitaa kuitenkin olla turha nirsoilla – pitäisi olla onnellinen siitä, että ylipäänsä edes tuo työ saattaisi olla mahdollinen. Marjanmyynnissä ei sinänsäkään ollut mitään vikaa, kun samalla tapasi kavereita ja sai syödä mansikoita mielin määrin, nam! (Lupaa en kyllä kysynyt, mutta ajattelin sen olleen luonnollinen työsuhde-etuus ;) ) S-Marketin aula vain tuppasi olemaan joinakin päivinä pirun kylmä paikka, kun ulko-ovet kävivät jatkuvasti ja niistä tuli koko ajan kylmä viima, vaikka ulkona olisi ollut lämmin sää.
Kesätöiden suhteen ärsyttävä asia on myös se, että ihmiset suhtautuvat välillä sillä asenteella, että: ”Miks sie töitä tarviisit, et ainakaan rahan takia!” Voin sanoa, että ottaa päähän ja kovasti! Ei meidän perheessä ole koskaan tarvinnut penniä eikä nyttemmin senttiä venyttää, mutta joidenkin ymmärrykseen ei vain tunnu mahtuvan se, ettei raha ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Loppujen lopuksi juuri työtä tekemällähän sitä on hankittu! Muutenkin ylipäänsä työelämässä arvostetaan myös jo nuoruudessa hankittua työkokemusta, joten aika hiljaista lähteä melkein tyhjyyttään ammottavalla cv:llä markkinoimaan itseään ”aktiivisena ja tunnollisena työntekijänä”. Epäreilulta tuntuu myös se, että useimmat työpaikat saadaan suhteiden kautta ja työpaikoissa pyörii samat kesätyöläiset vuodesta toiseen. Työnantajan näkökulmasta se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska työntekijät näin ollen osaavat hommansa edelliskesien kokemuksella. Itselläni ei ole suhteitakaan juuri muualle kuin hyvin miesvaltaisille aloille sellaisiin työpaikkoihin, joissa en oikeasti osaisi tehdä mitään ja palkkaamiseeni todellakin liittyisi jopa tuvallisuusriski. Vai miltä kuulostaa Anna konepajalla hitsaamassa metalliosia tai kasaamassa metalliharkkoja? :D En sanoisi, että kovin vakuuttavalta…
Olen tässä ihan tosissani miettinyt, että laittaisin kaupan seinälle ilmoituksen vaikka lastenhoitoavusta. Sitä osaisin varmasti tehdä ja mahdollisia työkeikkoja voisin ottaa vastaan silloin kun ne omaan aikatauluuni sopisivat. Saattaa kuulostaa tosi naurettavalta, mutta aivan toimettomana en kesää todellakaan haluaisi viettää. Koen myös syyllisyyttä, jos lusmuilen koko kesän kun esimerkiksi pikkuveljeni raataa pari kuukautta raksalla kahdeksan tuntia päivässä. Lupasin äidilleni kyllä tehdä kaikki kotityöt jos en varsinaisia kesätöitä mistään saa, joten ihan lonkkaa vetämällä ei kesäni kuitenkaan suju. Noista kotihommista ei kylläkään palkkaa tipu enkä sitä kehtaisi pyytääkään, joten vaikka sitten niitä lapsia hoitamaan jos ei mitään muuta. Tunnen itseni kyllä niin säälittäväksi, plääh! Myönnän kyllä loppujenlopuksi komppaavani teitä, kun nyt ajattelette, että: ”Syyttäköönsä vain itseään, mitäs on jättänyt työnhakemisen viime tippaan!” :)
Se töistä tällä erää, katsotaan mitä kesä tuo tullessaan vai tuoko mitään. Kiertelin tänään kaupungilla, mutta en löytänyt yhtään mitään kivaa . Toisaalta se tietää vain hyvää opiskelijabudjetilleni, mutta mieltä tulokseton shoppailu ei kyllä senkään vertaa piristä. Tuntui, että kaupoissa oli ainoastaan ne samat, jo monta kertaa nähdyt vaatteet eikä mitään uutta sykähdyttävää. Jopa yhtä toppia innostuin sovittamaan, mutta se osoittautui päälläni melko mitäänsanomattoman näköiseksi, joten topin kohtalona oli jäädä koristamaan kaupan hyllyä ennen kuin tuleva ostaja sen käy itselleen noutamassa. Gina Tricot’sta etsin erästä tiettyä mekkoa, mutta kuinkas ollakaan omaa kokoani ei ollut haluamassani värissä enää jäljellä. Tiedustellessani myyjältä onko mekkoa mahdollisesti esimerkiksi varastossa lisää sain aika töykeää palvelua ja päätin jättää mekon metsästämisen sikseen. Tuntuu ihan kohtalon ivalta, että vietän viimeistä Helsinki-viikonloppua ja palaan kaupungilta tyhjin käsin!
Yhdestä asiasta on vielä aivan pakko mainita, kun nyt kerta valittamisen makuun pääsin. Eilen pisti suututtamaan, kun eräässä lehdessä Nightwish oli suomennettu Yökalaksi! Jos se nimi on aivan pakko suomentaa niin suomentakaa edes oikein, pliis! Aargh.
Haluaisin muutenkin olla mieluummin töissä vaikka kesäkuun ja lomailla loppukesän, mutta marjoja ei liiemmin alkukesästä vielä myyntiin tule. Taitaa kuitenkin olla turha nirsoilla – pitäisi olla onnellinen siitä, että ylipäänsä edes tuo työ saattaisi olla mahdollinen. Marjanmyynnissä ei sinänsäkään ollut mitään vikaa, kun samalla tapasi kavereita ja sai syödä mansikoita mielin määrin, nam! (Lupaa en kyllä kysynyt, mutta ajattelin sen olleen luonnollinen työsuhde-etuus ;) ) S-Marketin aula vain tuppasi olemaan joinakin päivinä pirun kylmä paikka, kun ulko-ovet kävivät jatkuvasti ja niistä tuli koko ajan kylmä viima, vaikka ulkona olisi ollut lämmin sää.
Kesätöiden suhteen ärsyttävä asia on myös se, että ihmiset suhtautuvat välillä sillä asenteella, että: ”Miks sie töitä tarviisit, et ainakaan rahan takia!” Voin sanoa, että ottaa päähän ja kovasti! Ei meidän perheessä ole koskaan tarvinnut penniä eikä nyttemmin senttiä venyttää, mutta joidenkin ymmärrykseen ei vain tunnu mahtuvan se, ettei raha ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Loppujen lopuksi juuri työtä tekemällähän sitä on hankittu! Muutenkin ylipäänsä työelämässä arvostetaan myös jo nuoruudessa hankittua työkokemusta, joten aika hiljaista lähteä melkein tyhjyyttään ammottavalla cv:llä markkinoimaan itseään ”aktiivisena ja tunnollisena työntekijänä”. Epäreilulta tuntuu myös se, että useimmat työpaikat saadaan suhteiden kautta ja työpaikoissa pyörii samat kesätyöläiset vuodesta toiseen. Työnantajan näkökulmasta se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska työntekijät näin ollen osaavat hommansa edelliskesien kokemuksella. Itselläni ei ole suhteitakaan juuri muualle kuin hyvin miesvaltaisille aloille sellaisiin työpaikkoihin, joissa en oikeasti osaisi tehdä mitään ja palkkaamiseeni todellakin liittyisi jopa tuvallisuusriski. Vai miltä kuulostaa Anna konepajalla hitsaamassa metalliosia tai kasaamassa metalliharkkoja? :D En sanoisi, että kovin vakuuttavalta…
Olen tässä ihan tosissani miettinyt, että laittaisin kaupan seinälle ilmoituksen vaikka lastenhoitoavusta. Sitä osaisin varmasti tehdä ja mahdollisia työkeikkoja voisin ottaa vastaan silloin kun ne omaan aikatauluuni sopisivat. Saattaa kuulostaa tosi naurettavalta, mutta aivan toimettomana en kesää todellakaan haluaisi viettää. Koen myös syyllisyyttä, jos lusmuilen koko kesän kun esimerkiksi pikkuveljeni raataa pari kuukautta raksalla kahdeksan tuntia päivässä. Lupasin äidilleni kyllä tehdä kaikki kotityöt jos en varsinaisia kesätöitä mistään saa, joten ihan lonkkaa vetämällä ei kesäni kuitenkaan suju. Noista kotihommista ei kylläkään palkkaa tipu enkä sitä kehtaisi pyytääkään, joten vaikka sitten niitä lapsia hoitamaan jos ei mitään muuta. Tunnen itseni kyllä niin säälittäväksi, plääh! Myönnän kyllä loppujenlopuksi komppaavani teitä, kun nyt ajattelette, että: ”Syyttäköönsä vain itseään, mitäs on jättänyt työnhakemisen viime tippaan!” :)
Se töistä tällä erää, katsotaan mitä kesä tuo tullessaan vai tuoko mitään. Kiertelin tänään kaupungilla, mutta en löytänyt yhtään mitään kivaa . Toisaalta se tietää vain hyvää opiskelijabudjetilleni, mutta mieltä tulokseton shoppailu ei kyllä senkään vertaa piristä. Tuntui, että kaupoissa oli ainoastaan ne samat, jo monta kertaa nähdyt vaatteet eikä mitään uutta sykähdyttävää. Jopa yhtä toppia innostuin sovittamaan, mutta se osoittautui päälläni melko mitäänsanomattoman näköiseksi, joten topin kohtalona oli jäädä koristamaan kaupan hyllyä ennen kuin tuleva ostaja sen käy itselleen noutamassa. Gina Tricot’sta etsin erästä tiettyä mekkoa, mutta kuinkas ollakaan omaa kokoani ei ollut haluamassani värissä enää jäljellä. Tiedustellessani myyjältä onko mekkoa mahdollisesti esimerkiksi varastossa lisää sain aika töykeää palvelua ja päätin jättää mekon metsästämisen sikseen. Tuntuu ihan kohtalon ivalta, että vietän viimeistä Helsinki-viikonloppua ja palaan kaupungilta tyhjin käsin!
Yhdestä asiasta on vielä aivan pakko mainita, kun nyt kerta valittamisen makuun pääsin. Eilen pisti suututtamaan, kun eräässä lehdessä Nightwish oli suomennettu Yökalaksi! Jos se nimi on aivan pakko suomentaa niin suomentakaa edes oikein, pliis! Aargh.
perjantai 16. toukokuuta 2008
Ei se kiekonmenetys mitään haittaa, on se silti komee!
En ole koskaan ollut erityinen jääkiekkofani. MM-kisoja kuitenkin tulee näin keväisin sivusilmällä seurattua ja olen joskus yläastevuosinani eksynyt kotikaupunkini jäähalliin katsomaan paikallisten poikien otteluita. Niitten pelien katsomisessa tosin jääkiekko taisi jäädä melko vähälle huomiolle, kun kavereitteni kanssa lähdimme enemmänkin ihkuttamaan lätkäpoikia, jotka olivat silloin niiiiin hot! Sen sijaan esimerkiksi jääkiekon säännöistä minulla ei käytännössä ole hajuakaan – muistan kuulleeni paitsioista ja rankkareista, mutta turha tulla kyselemään minulta niistä sen enempää.
Siis mitä yritänkään sanoa, on että Suomen mm-joukkueeseenhan on löytänyt tiensä yksi jos toinenkin komistus! Niinpä, en taida vieläkään seurata jääkiekkoa pelin itsensä takia, vaan enemmänkin pelaajien takia. Eivät siis ole paljon ajat muuttuneet pahimmista teinivuosistani ;) Harmi vain, että jäkiksessä pelaajat ovat vuorautuneet niin moneen suojuskerrokseen pelipaidalla ja kypärällä kuorrutettuna, ettei pelin tiimellystä seuratessa voi kuin kuvitella minkälaiset kropat sieltä alta löytyykään! Onneksi varmasti useimmat naiset on siunattu hyvällä mielikuvituksella, näin ainakin itseni kohdalla! ;) Niin, ja sattuiko kukaan katsomaan tänä aamuna Huomenta Suomen Tulosruutua, johon Leijonia oli kuvattu ja haastateltu lentokentällä?! Eivät nimittäin olleet pahannäköisiä kauluspaitoihin, puvuntakkeihin ja farkkuihin puketuneinakaan!
Selailin tuossa Ylen nettisivuja, mihin on koottu jokaisesta pelaajasta oma pelaajakorttinsa. Suosikikseni nousi Sami Lepistö, myönnetään, täysin ulkonäkönsä takia. Taisihan hän tehdä myös ratkaisevan maalin Suomi-USA pelissä? Kuva puhukoon puolestaan.
Siis mitä yritänkään sanoa, on että Suomen mm-joukkueeseenhan on löytänyt tiensä yksi jos toinenkin komistus! Niinpä, en taida vieläkään seurata jääkiekkoa pelin itsensä takia, vaan enemmänkin pelaajien takia. Eivät siis ole paljon ajat muuttuneet pahimmista teinivuosistani ;) Harmi vain, että jäkiksessä pelaajat ovat vuorautuneet niin moneen suojuskerrokseen pelipaidalla ja kypärällä kuorrutettuna, ettei pelin tiimellystä seuratessa voi kuin kuvitella minkälaiset kropat sieltä alta löytyykään! Onneksi varmasti useimmat naiset on siunattu hyvällä mielikuvituksella, näin ainakin itseni kohdalla! ;) Niin, ja sattuiko kukaan katsomaan tänä aamuna Huomenta Suomen Tulosruutua, johon Leijonia oli kuvattu ja haastateltu lentokentällä?! Eivät nimittäin olleet pahannäköisiä kauluspaitoihin, puvuntakkeihin ja farkkuihin puketuneinakaan!
Selailin tuossa Ylen nettisivuja, mihin on koottu jokaisesta pelaajasta oma pelaajakorttinsa. Suosikikseni nousi Sami Lepistö, myönnetään, täysin ulkonäkönsä takia. Taisihan hän tehdä myös ratkaisevan maalin Suomi-USA pelissä? Kuva puhukoon puolestaan.
Kuva siis Ylen nettisivuilta. (Kertokaapa, miten saan liitettyä tekstiin linkin niin, ettei se näy perinteisessä linkkimuodossaan, vaan jos kirjoitan esimerkiksi, että "kuva täältä", niin linkki olisi ikään kuin piilotettuna tuohon "täältä"- sanaan? Olisinkohan enää epäselvemmin voinut selittää?! :D )
...ja nythän myös pesiskausi on pyörähtänyt käyntiin - kesällä kyllä aika kuluu kuin siivillä aurinkoisella Rantakentällä pesäpalloilij...pesäpalloa katsoessa!
torstai 15. toukokuuta 2008
Tumpelo asialla
Tähän asti minulle on käytännössä riittänyt se, että olen osannut kirjautua sisään Messengeriin, galleriaan ja Facebookiin, joten nyt menikin ihan sormi suuhun, kun yritin muokkailla blogini ulkoasua. Tiedän, olen ihan sukka näissä html- ym. jutuissa, joiden tuntemisesta ilmeisestikin olisi hyötyä blogin pitämisessä. Noloa kysyä, mutta osaisikohan joku neuvoa miten esimerkiksi saan liitettyä jonkun kuvan tuohon ylös (onko se nyt banneri vai mikä lie) blogini nimen taakse? Kaikki muutkin käytännön neuvot ja parannusehdotukset otan ilomielin vastaan!
Minulla olisi kova hinku myös lisäillä kuvia aina postauksieni yhteyteen, mutta minkäs teet kun kamera kuvansiirtojohtoineen (joo, en tiedä mikä senkään johdon virallinen nimi on) on muutaman sadan kilometrin päässä. Mutta viikon päästä siihenkin ongelmaan tulee helpotus, kun pakkaan kimpsuni ja kampsuni täältä opiskelijaboksistani stadin sykkeestä ja otan suunnan kohti Pohjois-Karjalaa.
Minulla olisi kova hinku myös lisäillä kuvia aina postauksieni yhteyteen, mutta minkäs teet kun kamera kuvansiirtojohtoineen (joo, en tiedä mikä senkään johdon virallinen nimi on) on muutaman sadan kilometrin päässä. Mutta viikon päästä siihenkin ongelmaan tulee helpotus, kun pakkaan kimpsuni ja kampsuni täältä opiskelijaboksistani stadin sykkeestä ja otan suunnan kohti Pohjois-Karjalaa.
Blogi pystyssä!
Noniin, sain vihdoinkin perustettua oman blogini! Tätä olen suunnitellut hmm...no, aika pitkään blogosfäärissä surffaillen ja ystäviäni bloggailuun innostaen. Blogissani en ainakaan näillä näkymin tule keskittymään vain johonkin tiettyyn aiheeseen, vaan kirjoittelen itseäni jollain lailla kiinnostavista tai ihmetyttävistä, ilostuttavista tai muulla lailla ajatuksia herättävistä ilmiöistä ja asioista. Saattaapa joskus joukkoon sujahtaa myös esimerkiksi kertomuksia ostoksistani onnistuneen shoppailukierroksen jälkeen tai hyviksi havaitsemiani reseptejä, ellen ole onnistunut keittämään perunoita pohjaan (nimimerkillä kokemusta on, köhköh..) Katsotaan mitä tästä muodostuu, jotenka tervetuloa lukemaan blogiani! :) Kommentit, aivan lyhyetkin, ovat enemmän kuin tervetulleita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
