Ja hyvää otsikkoakaan en keksi!

Paineet kasvavat koko ajan kesätöiden suhteen. Olen kyllä harvinaisen tietoinen siitä, että kesätöitä olisi pitänyt hakea jo talvella, jos Kiteeltä niitä meinasi saada. Mitäpä tekee Anna, aina kaiken viime tippaan jättävä? Aivan, luottaa siihen, että kyllä niitä töitä aina jostain järjestyy. Tänä kesänä ei kuitenkaan taida käydä yhtä hyvä säkä kuin edellisinä vuosina, jolloin jokin työpaikka on irronnut myöhäisistä kyselyistä huolimatta. Viime kesänä lopetettuani marjanmyyjän pestini silloinen työnantajani kyllä lupaili töitä tulevaksi kesäksikin, mutta eipä hänestä kyllä ole sittemmin mitään kuulunut. Juuri tuota yhteydenottamattomuutta inhoan myös muissakin paikoissa, joista olen kesätöitä kysellyt. Lähes kaikki työnantajat kyllä lupailevat ilmoittelevansa ja soittelevansa kunhan tietävät tarvitsevatko he kesätyöntekijöitä, mutta ainakin minulle on edellisvuosina käynyt niin, ettei vielä kesäloman loppuun mennessäkään ole puhelin pirahtanut.

Haluaisin muutenkin olla mieluummin töissä vaikka kesäkuun ja lomailla loppukesän, mutta marjoja ei liiemmin alkukesästä vielä myyntiin tule. Taitaa kuitenkin olla turha nirsoilla – pitäisi olla onnellinen siitä, että ylipäänsä edes tuo työ saattaisi olla mahdollinen. Marjanmyynnissä ei sinänsäkään ollut mitään vikaa, kun samalla tapasi kavereita ja sai syödä mansikoita mielin määrin, nam! (Lupaa en kyllä kysynyt, mutta ajattelin sen olleen luonnollinen työsuhde-etuus ;) ) S-Marketin aula vain tuppasi olemaan joinakin päivinä pirun kylmä paikka, kun ulko-ovet kävivät jatkuvasti ja niistä tuli koko ajan kylmä viima, vaikka ulkona olisi ollut lämmin sää.

Kesätöiden suhteen ärsyttävä asia on myös se, että ihmiset suhtautuvat välillä sillä asenteella, että: ”Miks sie töitä tarviisit, et ainakaan rahan takia!” Voin sanoa, että ottaa päähän ja kovasti! Ei meidän perheessä ole koskaan tarvinnut penniä eikä nyttemmin senttiä venyttää, mutta joidenkin ymmärrykseen ei vain tunnu mahtuvan se, ettei raha ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Loppujen lopuksi juuri työtä tekemällähän sitä on hankittu! Muutenkin ylipäänsä työelämässä arvostetaan myös jo nuoruudessa hankittua työkokemusta, joten aika hiljaista lähteä melkein tyhjyyttään ammottavalla cv:llä markkinoimaan itseään ”aktiivisena ja tunnollisena työntekijänä”. Epäreilulta tuntuu myös se, että useimmat työpaikat saadaan suhteiden kautta ja työpaikoissa pyörii samat kesätyöläiset vuodesta toiseen. Työnantajan näkökulmasta se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska työntekijät näin ollen osaavat hommansa edelliskesien kokemuksella. Itselläni ei ole suhteitakaan juuri muualle kuin hyvin miesvaltaisille aloille sellaisiin työpaikkoihin, joissa en oikeasti osaisi tehdä mitään ja palkkaamiseeni todellakin liittyisi jopa tuvallisuusriski. Vai miltä kuulostaa Anna konepajalla hitsaamassa metalliosia tai kasaamassa metalliharkkoja? :D En sanoisi, että kovin vakuuttavalta…

Olen tässä ihan tosissani miettinyt, että laittaisin kaupan seinälle ilmoituksen vaikka lastenhoitoavusta. Sitä osaisin varmasti tehdä ja mahdollisia työkeikkoja voisin ottaa vastaan silloin kun ne omaan aikatauluuni sopisivat. Saattaa kuulostaa tosi naurettavalta, mutta aivan toimettomana en kesää todellakaan haluaisi viettää. Koen myös syyllisyyttä, jos lusmuilen koko kesän kun esimerkiksi pikkuveljeni raataa pari kuukautta raksalla kahdeksan tuntia päivässä. Lupasin äidilleni kyllä tehdä kaikki kotityöt jos en varsinaisia kesätöitä mistään saa, joten ihan lonkkaa vetämällä ei kesäni kuitenkaan suju. Noista kotihommista ei kylläkään palkkaa tipu enkä sitä kehtaisi pyytääkään, joten vaikka sitten niitä lapsia hoitamaan jos ei mitään muuta. Tunnen itseni kyllä niin säälittäväksi, plääh! Myönnän kyllä loppujenlopuksi komppaavani teitä, kun nyt ajattelette, että: ”Syyttäköönsä vain itseään, mitäs on jättänyt työnhakemisen viime tippaan!” :)

Se töistä tällä erää, katsotaan mitä kesä tuo tullessaan vai tuoko mitään. Kiertelin tänään kaupungilla, mutta en löytänyt yhtään mitään kivaa . Toisaalta se tietää vain hyvää opiskelijabudjetilleni, mutta mieltä tulokseton shoppailu ei kyllä senkään vertaa piristä. Tuntui, että kaupoissa oli ainoastaan ne samat, jo monta kertaa nähdyt vaatteet eikä mitään uutta sykähdyttävää. Jopa yhtä toppia innostuin sovittamaan, mutta se osoittautui päälläni melko mitäänsanomattoman näköiseksi, joten topin kohtalona oli jäädä koristamaan kaupan hyllyä ennen kuin tuleva ostaja sen käy itselleen noutamassa. Gina Tricot’sta etsin erästä tiettyä mekkoa, mutta kuinkas ollakaan omaa kokoani ei ollut haluamassani värissä enää jäljellä. Tiedustellessani myyjältä onko mekkoa mahdollisesti esimerkiksi varastossa lisää sain aika töykeää palvelua ja päätin jättää mekon metsästämisen sikseen. Tuntuu ihan kohtalon ivalta, että vietän viimeistä Helsinki-viikonloppua ja palaan kaupungilta tyhjin käsin!

Yhdestä asiasta on vielä aivan pakko mainita, kun nyt kerta valittamisen makuun pääsin. Eilen pisti suututtamaan, kun eräässä lehdessä Nightwish oli suomennettu Yökalaksi! Jos se nimi on aivan pakko suomentaa niin suomentakaa edes oikein, pliis! Aargh.